Ja rauhallisena nuoleksi hän lusikkansa puhtaaksi, pisti sen seinänrakoon, kävi turistamassa nenänsä, nuolasi suupielensä ruuasta puhtaaksi ja niin oli hän taas autuaalliseen ettone-uneen valmis.
* * * * *
Mutta menemme edelleen. Oli taas eräs hautova päivä. Sikaset olivat juuri ikään palanneet Kaisan ja Leskisen häistä. Tyytyväisiä he olivatkin häihin ja Leskiseenkin ja koko asiaan, etenkin kun olivat häissä saaneet lopullisesti kuulla, että Saastamoisenkin Kaisan talo menee miltei näppiä-nuollen Siistis-vainajan veloista, joiden takaajana Saastamois-vainaja oli ollut.
"Olikin se Partanen ja Kaisa laittanut hyvät hää-ruaat!" todisti ukko nyt kotona tupakoidessa pojallensa. Kaikkiin tuloksiin voi siis olla tyytyväinen. Varsinkin liharokka oli ollut mainiota ja surkeilematta olivatkin he täyttäneet vatsansa voimakkaalla ruualla.
Ei siis ihme että unetti ja painosti. Siinä unen edellä kun olo oli nyt niin hyvä, ilmestyi ajatuksenkin-tapaista pojan päähän. Havainnollisista ne alkoivat. Hän muisteli Leskistä, sai jo ajatusriekaleesta hieman selvää ja tokasi sen isällensä, arvellen:
"Onhan sillä tällä Kaisan Leskisellä toki oikea jyry-parta!"
Ukko ei vastannut. Kai se siinä unen edellä tuhjottaessansa lie miettinyt omiansa. Pekka jatkoi ajatustyötänsä. Ensin yritti miettiä sitä härkäkauppaa, mutta sen ajatteleminen tuntui liika raskastöiseltä nyt näin unen edellä. Hän siis luopui siitä.
Mutta nyt ilmestyi sopivaa ajatustyötä. Siinä laiskana ja puoli-unisena tupakoidessansa osui hän näet muistamaan rippikoulu-vaivansa. Miten toista, miten suloista olikaan siihen verraten elämä nyt!
"Mutta sepä hänen parrastansa!" lausuikin hän siis nyt isällensä, lopettaen siten sen raskas-töisemmän parta-ajatuksen.
* * * * *