Ja niin pääsi uusi ajatustyö alkuun. Ajatus jatkui nyt vetelänä, kuin laiska mato. Hänen päässänsä kajasti nyt veltto muisto: rippikoulu kaikkinensa… ne avioliittopuuhat ja…
Häntä haukotutti. Isäkin tuhjotti jo unisena tupakoiden. Vielä koki poika toki ajatella.
"Se tää", tapaili ajatuskyky. Ei tahtonut jaksaa.
"Tää", yritteli hän miettiä. Päässä oli jo makea unen-tuntu. Niin oli koko pää unesta makea kuin hunajainen mehiläispesä.
"Tää rippikoulu…"
Ei tahtonut tulla enää ajatuksesta mitään sillä raukasi.
"Niin jotta…"
Kissa toki naukasi siinä haikeasti. Hän heräsi siihen ja ollen nyt jonkunverran valveutuneempi selitti nyt unisena tupakoida tuhjottavalle isällensä:
"Niin jotta hyvinpäinpä tää asia nyt kääntyikin… Niin jotta kun tää Kaisakin kerran vietiin niin ei ole enää mikä pakoittaisi lähtemään uudelleen rippikouluun…"
Ukko tuhjotti. Ei näyttänyt kuulevankaan. Tuntui niin autuaalliselta. Tyytyväisenä vääntäytyi poika penkille makuullensa ja ollen jo puoli-unessa koki jatkaa: