Ja mikäs siinä. Ainoastaan rippikoulu oli pienenä esteenä… Kaisa nimittäin kyllä lupaili sekä isälle että pojalle, mutta samalla ilmoitti, ettei hän suostu olemaan neitseenä, vaan oikein vihittynä.
"Eikä se näin tiukkoina papillisina aikoina muuten passaisikaan", selitteli hän.
Ka, täytyihän se myöntää niin ukon kuin pojankin, ja he alkoivat ahkerasti hautoa rippikouluun menoa.
* * * * *
Olikin sopiva syksyaika. Rippikoulun piti alkaa jo huomenna. Ujostutti kai puhua toisillensa näin ikämiehenä siitä lukuasiasta. Ja siksi varustautuivat he muka muille matkoille.
"Jos tässä pistäytyisi siellä Polvijärvellä Kaisa-vainaajan sukulaisissa", peitteli ukko lähtemistään pojalle, jatkaen vielä: "Hierotuksella".
"Ka… Tarpeenhan se sinulle jo on!" ihastui Pekka siitä, varsinkin kun isä sanoi aikovansa viipyä matkalla kokonaisen kuukauden. Isän poissa-ollessahan oli mukava suorittaa rippikoulututkinto. Yhteisiä eväitä siis paistettiin.
Ja Pekka selitteli vielä, saadaksensa isän epäluuloa herättämättä rippikoulueväät itsellensäkin:
"Vaikka minä tästä siksi aikaa lähden sinne Takasuolle ojankaivuun."
* * * * *