Piippu se vain tipahti nukahtaneen suusta lattialle ja kopahti. Hän havahtui siihen, haparoi piipun lattialta takaisin suuhunsa, huokasi enimmät unet pois ja tiedusti, muistaen Pekan äskeiset puheet ojankaivusta:
"Niin, jotta ojankaivuunko sinä sanoit meneväsi… sill'aikaa kun minä hierotan?"
Pekka istui yhtä unisena. Sekin oli nukkunut niihin avioliitto-mietteisiinsä.
"Vai mitä Pekka?" täytyi ukon toistaa.
"Niin jotta mitä?" heräsi siihen Pekka, ja imasi sammunutta nysäänsä.
"Ka… Niin jotta ojankaivuunko sinä?" toisti ukko.
"Ka… Niinpä tässä arvelen", mukasi poika. Sitten hän hapuili jotain rytkyä päänalusikseen ja vääntäytyi penkille mahallensa.
* * * * *
Tuvassa oli nyt makea lämmin.
Pekka oli äskeisen puhelun johdosta havahtunut sen verran, että kykeni hänkin siinä varsinaisen unen edellä miettimään asiaa.