"Kaisa kuule…"
Mutta siinä hän hoksasi.
"Ka… Tuota!… Jotta sinähän se, Pekka!…"
Siinä sitä siis oltiin! Kumpikin tajusi, että hänet on toinen tavannut jo hyvin likeltä sitä luvatonta. Sanattomaksi se pani. Yhtä tukala oli Kaisan olo.
"Ka-a!" tapaili Pekka. Oli loppua kaikki asiat. Kaiken puutteessa alkoi silloin ukko suinailla Kaisan härkää ja kysäsi:
"Vai olet sitä sinäkin, Kaisa, markkinoilla… härkää kaupalla…"
Kaisa ynseili härälle. Ukko kiersi sen taakse, nosti häntää, pyöräytti sitä kertasen, kuten syynimies ja, siinä pulassa ollen, arveli:
"Ka… Hyvä härkähän tää näkyy olevan!"
Miten kiusallista! Ei tiennyt mitä nyt puhuisi.
"Vai mitä sinä, Pekka, arvelet?… Tästä Kaisan härästä?" täytyi jo ukon turvautua.