"Joko sinä nukut?"
Kaisa heräsi, tunsi oitis äänestä Pekan ja suhisi:
"Hys… hys!… Jos renki kuulee!"
Mutta ei renki ollut kotonakaan. Oli juuri lähtenyt keittiöön piikojen luo. Kaisa vääntäytyi istumaan ja niin alkoivat he siinä pimeässä hiljaa suhista rakkaudesta, tietämättä että tuvassa ei ketään muuta ollut.
"Niin jotta ei siinä rippikoulussa ole enää mitään pelkoa… Se on jo niin hyvällä alulla menossa jotta kyllä se nyt jo lörähtää loppuun ihan itsestään!" suhisi Pekka Kaisan korvaan. Ei se Kaisa tässä pimeässä tiennyt hänen housu-asiastansakaan mitään.
"Vai mitä Kaisa?" kuiskailla tenäsi hän,
"Ka", lupailla supatti Kaisa, mutta lisäsi epäilevän suhinan:
"Mutta jospa se ei hyvinkään lörähdä… se rippikoulu."
Miten hyvältä ja hellältä se kuuluikin nyt korvaan tämä Kaisan supatus!
Aivan se sykähdytti.
"No se nyt on perhana… Jotta se nyt ei lörähtäisi!" supisi Pekka topakkana vastaukseksi ja samalla lailla ihan korvan sisään supisten kehasi: