"Ihan tässä pitää ruveta vielä punastumaan… Ja vanhoilla päivillään vielä tämä!…"
Mutta isä ja poika istui jo syleksien synkkinä. Pukuasiakin oli nyt jo ihan kokonaan haihtunut miesten päästä, sillä nyt he huomasivat olevansa kilpakosijoita. Onneksi ei tuvassa osunut nyt olemaan yövieraita, joten siellä oli rauhaisa paikka selvitellä tätä Sikas-suvun sotkuista perheriitaa.
* * * * *
Oli siinä jo hyvä tovi istuttu ääneti. Ukko Sikanen imeksi, kumarassansa synkkänä istuen piippunysää, ja niin teki jo poikakin.
"Ka-a", alkoi vihdoin poika, jatkaen kuin yksin puhuja.
"Muuten tässä vain poikkesin Kaisan luo… Kun ei ollut mihin muuannekaan mennä."
Ukko vaikeni ja synkkeni. Istuttiin. Kaisa huokaili.
"Tää Kaisa kun lupasi kotimatkalla hevoskyytiinsä ottaa… Niin poikkesin sitä asiaa peräämään!" yritti taas poika painaa asiaa joten-kuin, hapuili tupakan ja syleksi siinä paljain kintuin.
Ja taas vaiettiin. Ukko oli kuin synkeä, harvakseen syleksivä pilvi.
Kaisa niiskutteli nenäänsä. Kului hyvä tovi:
"Vai mitä sinä arvelet siihen?" kysäistä tokasi poika sopivan sylkäisyn perästä.