Ei vieläkään ääntä ukosta. Kuului vaan sirkan ääni ja vuorotteleva, vihainen syleksimis-ruakkailu.
* * * * *
Mutta vihdoinkin laukesi ukko. Yht'äkkiä se näet miltei ärjäsi tiukasti:
"Elä sinä poika, kuule, vänkkää!" Varsinkin se viime sana tuli tiukasti. Ja taas uusi, synkeä äänettömyys.
"Herraisä kuitenkin!" siunaili Kaisa, Nyt jatkoi taas ukko:
"Sillä sinä tiedä, jotta minä olen asiassa tiukka mies!"
Tiukasti hän sen sanoikin. Hänessä oli nyt ukkosta ja ukko Sikasta.
Taas vaiettiin.
Mutta nyt alkoi poika puolestaan terhistyä puolustamaan Kaisaansa, jota isä vaani.
"Tiukka mies!" äänteli hän jo siinä isän sanalle ynseillen, imasi savut ja lisäsi:
"Senkö paholaisen tiukkuuta tässä tarvitaan. Selvässä asiassa!"