Aivan hänen äänensä tuntui värähtelevän.
Toiset miehet tupakoivat vakavina. Närhi jatkoi:
"Elät… Koetat pyrkiä ja pysyä leivässä… Mutta mitenkä lykästää?"
Ja itse hän riensi vastaamaan:
"Ketä lykästää, ken sortuu… Rimpuilet siinä ja pinnistät voimiasi, mutta surutonta päivää et elä."
Se tuli niin masentuneesti. Juho Kokon mieli painui yhäti maahan, sinne kuhun katsekin. Ihan ajatuksettomana hän tapaili:
"Ne ovat olot… Parantunevatko nuo sitten sillä, että työtä tekee…"
Mutta silloin kivahti Taavi Uski. Hän luuli Juhon noilla viimeisillä sanoillaan pistäneen rikkuriudesta. Työnantajana — hän oli työnjohtaja — hän ihan sähähti ja tiuskaisi vihaisesti:
"No korjaa sinä sitten olosi sillä, että jouten maleksit."
Ja ennenkuin Juho ehti mitään sanoa, jatkoi hän ynseillen: