Mutta mitäpä se vaikeroiminen auttaa!
Äkkiä hän sen lopettikin, sieppasi sitä itsensä liannutta poikasta käsipuolesta kiinni ja alkaen sitä kiidättää ulos pestäväksensä äkäili sille:
"Sukkelaan siitä!… Likaat itsesi kuin porsas!"
Sitä kyytiään hän hävisi poikasta kädestä riiputtaen.
"Eukko siinä… torailee… Köyhyys kun tässä alkaa päälle pakata", puheli hänen hävittyänsä Tiuppa itse, ikäänkuin Juhoa sovitellakseen.
Juho huokasi. Mitäpä hän voisi sanoakaan. Painosti taas sanomattomasti.
"Ka", tapaili hän, otti jo lakkinsa poistumista varten ja lisäili:
"Minullakin tässä on vielä ne ruokavelat… Mutta tottapahan tässä vielä selvitään."
Ja nopeasti koki hän jouduttautua ulos, ehtiäkseen päästä eteisen läpi ennen Maijan paluuta.