"Ka eipä tässä…"
Ja sanat saatuansa hän koki puhella:
"Ei tuo sinultakaan, Aapo, nyt erin viisaasti ole… Kun vielä näin julkisella paikalla."
Ja hetkisen kuluttua hän vielä lisäsi:
"Ei sitä nyt ihan rimalla jo… Ei tässä niin suurta asiaa ole."
Ja miten olikaan, niin Aapo Pusa alkoi talttua. Leenakin oli masentunut ja koki selitellä, valitellen:
"Minullakin siinä kun on neljä pientä lasta, eikä isää apuna, niin millähän tässä elät ja ikäsi lakossa pysyt."
Hän ihan kuivasi silmäkulmastansa siihen kihahtaneen kyyneleen. Sirkkelisaha repäisi riinatukun poikki ihan helvetillisellä riemuhuudolla.
"Se repii… Se repii… Elämä repii meitä… niinkuin tuo sirkkelin terä", puheli Juho siitä kaihoillen. Kuin masennustansa peittääkseen ynseili Aapo Pusa jotain umpimähkäistä, heittäytyi rennoksi ja kuin uhkamielisesti hoilasi:
"Kun ma lähdin äidin luota, olin poika pieni."