Lientyi sateiseksi. Tämä olikin ensimäinen sadepäivä kohtuuttoman pitkien poutien jälkeen. Hän oli juur'ikään herännyt siellä Tiupan ullakkokomerossa. Taivas oli jo yleensä harmaassa pilvessä. Hän oli jo pukeutunut, istui kyykkysillään komeron nurkassa lattialla ja taas soitteli huiluansa.
Sillä vastaisessa nurkassa, jonkun paperirepaleen takaa pilkistellen, elehteli pieni hiiri. Sille hän soitteli, pitäen sitä visusti silmällä. Hän oli sitä jo useita päiviä vaalinut, asetellut sille leivänmuruja sinne nurkkaan ja sen paperirepaleen suojaksi piilottelua varten.
Taivas yhä lientyi. Hän nousi, pisti huilun poveensa. Nyt hän oli matkavalmis. Ei hänellä mitään muuta matkalle otettavaa tavaraa ollut. Ääneti hän laskeutui alas ja lähti viimeiselle kävelyllensä tehtaalle.
* * * * *
Viki Nykärin tutkimukset saivat nyt uuden käänteen. Kun hän oli mennyt sitä Juhon mainitsemaa sairastelevaa Simo Pelliä tutkimaan, olikin se tuntenut hänet. Oli toisella paikkakunnalla viime kesänä osunut olemaan ihan todistajana asiassa, jonka oli juuri tämä Viki Nykäri ilmi penkonut. Hän arvasi oitis millä asioilla Nykäri oli.
Ja niinpä Nykäri nyt, kerta ilmitultuansa, päätti kiirehtiä. Karkuun ne muutoin nyt lähtisivät. Lisäksi oli hän vastikään saanut tiedon siitä, että Juho on saanut passin. Sehän oli lopullinen todistus Juhon syyllisyydestä. Tänä aamuna hän oli antanut vangitsemismääräyksen, ja nyt olivat poliisit jo hakemassa Juhoa Tiupan asunnosta.
Mutta Juho oli juuri paraiksi ehtinyt poistua. Poliisit lähtivät häntä haeskelemaan tehtaalta, mutta ei häntä löytynyt mistään. Luulivat hänen jo paenneen salaa.
Mutta iltapuolella Juho palasi, mitään pahaa aavistamatta. Tiupan tuvassa oli vähän salaperäistä. Eivät he olisi voineet Juhosta semmoista uskoa. Tieto oli levinnyt jo yli tehtaan, ja kaikkialla oli puhetta, arvelua ja kuiskutusta. Olihan Juho vanhimpia tehtaalaisia ja yksi tehtaalaisten merkkimiehiä.
Juho istahti. Vasta nyt hän varustautui ilmoittamaan siitä
Ameriikkaan-menostansakin. Se oli hänelle kuin jäähyväisten hetki.
Ja silloin hän alkoi taas herkkyä ja heltyä. Tuntui vaikealta alkaa tämä jäähyväisjuttelu. Erota tehtaalta, jossa oli ikänsä elänyt, oli kuin erota osasta omaa elämäänsä. Koko muu maailma oli hänelle nyt aivan outo ja vieras. Täällä oli se kaikki, mitä hänellä maailmassa oli.