Mutta sitten hän äkkiä kysäisikin:
"Niin että puoli miljoonaako sinulla on?"
Emäntä myönteli, puhellen:
"Perunkirjoituksen mukaan, niinhän niitä pitäisi olla… Ja ainahan tuo Herra armossaan antanee, ja lie siunannut ja antanut korkojenkin siihen lisäksi karttua."
Sen myönsi Jönnikin nyt, vieläpä lisäsi:
"Vaikka oikeastaan se Herra ensin tahtoo nähdäkseen miehen pankkikirjan ja siunaa sitten suuremmat korot sille, jolla on isompia summia pankissa."
Sen hän tiesi. Tukevasti, aivan iskien hän lisäsi:
"Sillä se on viisas ukko. Se yläilmojen ukko." Ja nyt alkoi hän puhua omista rikkauksistaan, ilmoittaen:
"Minä jo ensimäisessä metsäkaupassa tienasin tuonne ylikin kaksisataatuhatta ja nyt tässä koskikaupassakin nyhtäsin puhtaaksi miljoonan."
Hän uskoi sen kaiken todeksi ja kehaisi: