"Olisi se todellakin ollut minulle aika isku… se kuolema."
Mies imaisi savut, sylkäisi ja varustautui myöntämään, mutta kun hän hidasteli, niin Jönni ehti ennen, jatkaen:
"Se on saakelin vakava ja iso asia, se kuolema. Kun sitä läheltä katsot."
Ajomieskin nyt jo joutui puhekuntoon ja arveli:
"Onhan se paljon mukavampi ja väljempi… Istua siinä oman iäisen majasi kannella… Kuin jos olisit jo sisälle päässyt."
Ja syläistä ruikattuaan hän selittävästi lisäsi:
"Se ei sattunut vielä olemaan sinun hetkesi… Täältä erota!"
Mutta Jönni oli nyt jo penseä koko kuolemalle ja ynseili:
"Senkö kehno minut ennen aikaani tappaisi."
Hänessä sai taas vallan elämänhalu ja -usko, ja hän selitti: