Mutta sitten alkoi asia selvitä. Nuutinen telefoneerasi poliisikamariin, ja siellä tarkastettiin asia ja selitettiin erehdys. Jönnikin sai nyt jo kaikesta tiedon.
"Se olit sinä, Jönni, nyt jo vähällä mennä… Antti Pitkäsen asemesta", ilmoitti hänelle Nuutinen. Jönni oudostui:
"Elä perhana!" kauhistui hän ja peräsi ihmeissään:
"Kehnoko se semmoisen erehdyksen pykäsi?"
Hänelle selitettiin asia. Hän kuunteli kertomusta ihmeissään ja päivitteli:
"No jopa olivat hylyt tehdä erehdyksen… Oikean päävirheen."
Hänelle selvisi jo, mikä vaara häntä oli uhannut. Hän käveli haudan reunalle, katsoi jo ihmetellen sen syvyyttä ja koko asiaa, peräsi:
"Ja tuonneko ne aikoivat minut sitten syöstä?"
"Ka… Niinpä sitä!"
Jönni raapaisi niskaansa ja päivitteli: