"Mutta se olisi ollut minulle kolaus."
Ja nyt hän sai kuulla olleensakin jo siellä haudassa ja saaneensa jo ensimäisen lapiollisen hautajaismultaakin arkullensa.
"Kylläpä oli silloin jo täpärällä", päivitteli hän sen kuultuansa. Hän aivan innostui jo siitä täpäryydestä ja kehaisi:
"Siinä ei olisi enää tarvinnut liikoja laiskotella, kun olisi jo ollut tie ylöspäin tukossa."
Hän syventyi asiaan lopen ja aivan kuin päivitteli:
"Olisi vain vaikka lyhkäisetkään uniluurit vielä ottanut, niin et potkisi enää, ihminen, näillä main."
Hän puuhasi asiassa kuten tavallisessa, otti seipään, mittasi haudan syvyyden ja sylin seivästä sitten mittaillen arveli:
"Hyvästi kaksi metriä syvä kuoppa!"
Kaiken kauhean hän nyt käsitti ja siunaili:
"Sieltä et, ihminen, olisi enää lentoon lähtenyt… Kun olisi semmoinen multakerros päälle mätetty!" Ja viskaten mittaseipään pois hän äkkiä kysäisi haudankaivajalta: