"Paljonko saat tuommoisen haudan kaivamisesta?"
"Ka, siinä viiden markan korvilla", arveli kaivaja vastaukseksi, ja
Jönni asiaa punniten arveli:
"No, onhan tuo hyvä palkkakin."
Mutta asiaa tarkemmin punnittuaan hän kuitenkin oikaisi:
"Mutta on siinä tuommoisessa kuopassa kaivamistakin… Niin että ei siitä vielä miljoonapäiväpalkkoja heru."
Ja niin oli hän jo tyyten unohtanut asian ja aherti tavallisia.
Poliisikamarista oli luvattu kiireesti lähettää oikea ruumis, Pitkänen.
Pappi, Nuutinen ja kaikki jäivät sen tuloa odottamaan.
Jönni oli tyytyväinen pelastumisensa johdosta. Hän tunsi arkun omaksensa, kopisteli jo sitä ja puheli:
"Ostin tuon kojun äsken… Jos häntä sattuisi kuka vielä semmoistakin mööpeliä tarvitsemaan, niin arvelin että myön:"
Nuutinenkin, siinä odotellessaan, pääsi jo puheeseen käsiksi ja kysyi
Jönnilta oudostellen:
"No etkös sitä oikeastaan sinäkin, Jönni, jo kertaan kuollut?… Kun siitä sanomissa kirjoittivat?"