"Puolisonkohan lienee vaiko isän Herra joltain kutsunut? Kun on hauta avoin."
Sillä ei hän sulhasensa asioista vieläkään mitään tiennyt, vaan valmisti häitänsä. Hän oli hurskaan morsiamen mielialalla ja jatkoi vainajasta, jota hauta odotti:
"Herra on armossaan tehnyt hänestä iäisen sulhon."
Ja niin hän poistui, iäisen sulhon morsiamena, odottamaan ja valmistamaan häitänsä tuon samaisen iäisen sulhon kanssa.
* * * * *
Ja Pirinen odottikin jo Jönniä. Jönni työntyi työhuoneeseen, selitti asiansa.
"Olin välillä maatöissä", peitteli hän sitä oman hautansa kaivamista, samalla selittäen viivästymistänsä. Pirinen, ollen työpuuhissa ja työkomennossa, mittaili miestä silmälasiensa takaa epäilevin katsein ja kysäisi:
"Osaatkos sinä tehdä työtä? Näytät vähän siltä."
Siltä, että et osaa. Eläissään pidellyt, mutta sittenkin otti Pirinen hänet ainakin koetteeksi, vieläpä juuri tuon Jönnin rehellisen tunnustuksen vuoksi. Nimeäkään edes kysymättä hän pani miehen tekemään sitä omaa hautaristiänsä. Samalla hän puheli:
"Se tulee jätkän haudalle. Niin että ei sen tarvitse häävi olla. Kunhan on vähän sinnepäin."