"Minkälaista siellä oli?"
Ei Jönni ollut ihan selvillä.
"Ei se niin kauheaa ollut kuin luullaan, sillä minä en ollut vielä ihan perillä asti", puheli hän mutta oikaisi:
"Mutta häkää jo oli siinäkin. Ihan päätä pyörrytti!"
Veijarit olivat kauhistuvinaan ja huudahtelivat:
"Mitä sitten, jos joutuu ihan sinne peräsopukkaan!"
Ja samaa pitkälti. Mutta kun Jönni juopui, alkoi hän jo kerskua urhoollisuudellansa, jota oli osoittanut siellä manalassa. Hän kehui:
"Sielu kyllä jo rupesi vapisemaan, mutta minä sanoin sille: Sielu! Ota kuraasia! Ei tämä ole muuta kuin ruunun laitos. Ruunun puolesta vain avataan ilmaventtiilit ja otetaan ulkosalpa ovesta, niin senkuin ota hynttyysi ja käy!" Hän kertoi sitä juopuneen alttiilla hartaudella ja kehaisi:
"Minä aina tiukasta paikasta päästyäni ennustan sen asian oikein."
Niin kehittyi Jönnin taikauskoisessa sielussa yhä ja yhä syvempi usko siihen, että hän on ollut pimeyden valtakunnassa ja noussut ylös kuolleista.