"Niin, niin… Sitä pelastuu… Ottipas… Jopas otti", puheli hän omintakeista. Jönni koki olla yhäkin taitavampi salapoliisi ja jatkoi:
"Ja ajallisestakin rangaistuksesta pääsee puolella, jos itse tunnustaa… Niin että jos esimerkiksi tulisi vuosi linnaa, niin pääsee puolella, jos katuu ja tunnustaa järkiään."
"Niin, niin… Jopas otti… Oo-otti!" nauraa hihitti Hesa viatonta iloansa ja katsoa tihrasi suu ja silmät hymyssä Jönniä silmiin.
Ja sitten taas samaa. Jönni koki Herran Sanalla pehmittää sitä suurveijaria — itseään jota hän nyt Hesan hahmosta etsi ja siinä Sanalla paransi. Ja kun hänestä tuntui, että Hesa on jo kypsi tunnustamaan, niin hän kysäisi:
"Et suinkaan sinä ole se miljoonarosvo, joka on Tampereellakin yrittänyt vieraalla tavaralla miljoonia kasata?"
Mutta Hesa epäsi:
"Johaan nyt minä!" Ja hän nikotteli ja selitti:
"Minä olen tavallisia hamppareja. Hihi-hihi, hihi", nauraa hihitti hän tihruisena ja selitteli nyt toimiansakin, puheli:
"Eilen sahasin tohtorin apuna yhden täältä rauhaan päässeen, niin sain kymmenen, ja sitä tässä nyt solutetaan."
Mutta Jönni epäili. Hän väitti: