Sisaren mies, räätälimestarikin siitä heltyi ja mietteisiinsä syventyneenä, vakaana puheli:
"Ne ovat monimutkaisia. Nekin Herran aivoitukset. Kuten meidän ihmisten tietkin."
Ja niinpä tuntui Jönni-vainaja nyt jo aivan perheen omaiselta, langolta. Häntä surtiin vilpittömästi. He söivät hautajaisaterian, puhuivat kuoleman vakavuudesta ja veisasivat monta hurskasta hautajaisvirttä.
* * * * *
Riihimäeltä päästyään Jönni ajeli nyt junassa Helsinkiä kohti.
Ja siinä ajaessa johtui hän muistamaan sen Pinturin antaman lääkärintodistuksen. Hän kaivoi sen povitaskusta, ja kun ei itse siitä mitään ymmärtänyt, ojensi sen vastapäätä istuvalle miehelle ja kysyi:
"Mitähän tässä on?"
Mies silmäili sen ääneti. Siinä todistettiin Jönnin kuolleen myrkytykseen. Asiaa sen enempää Jönnille selittämättä ojensi tuo tuntematon todistuksen hänelle takaisin ja luullen Jönnin tarvitsevan sitä vainajalle hautaa tilatessaan, ilmoitti:
"Tämä on vietävä papin kansliaan."
Juna saapui Oulunkylään. Miehellä oli kiire poistua, ja asia jäi silleen.