Mutta Jönni ymmärsi, että hänen on tuo todistus vietävä todellakin papin kansliaan, todistaakseen että hän on vironnut, elää vielä. Sitä kai se Pinturikin oli silloin jo sanonut että: "Se olisi ollut vietävä pappilaan."
Ja niinpä lähti hän oitis Fredriksbergiin saavuttuaan näyttämään itseään papeille. Hän tuli Söörnäisten seurakunnan kansliaan ja ojensi papille tuon paperin. Pappi silmäili sen ääneti, merkitsi vainajan kuolleeksi, ojensi paperin takaisin ja sanoi lyhyesti:
"Näyttää vain haudankaivajalle."
Sillä hän luuli Jönnin olevan tuolle vainajalle hautaa tilaamassa.
Jönni oli jo poistua, kun pappi silloin äkkiä hoihkasi:
"Vartoopas vähän!" Jönni pysähtyi. Pappi arvasi hänen tarvitsevan vainajalle ruumisarkun, ja kun Kontiaisen ruumisarkkukauppa oli hänelle luvannut pienen prosentin jokaisesta ruumisarkusta, jonka voi papin suosituksella myydä, ja kun se liike oli vielä kristillismielinen, niin hän ojensi Jönnille sen ilmoituskortin, jossa suositeltiin liikkeen ruumisarkkuja y.m. hautaustarpeita.
"Tässä olisi… Eräs kortti", sanoi hän lyhyesti, kortin Jönnille ojentaen. Jönni pisti sen poveensa ja haikaili lähteä myömään ruumisarkkuansa. Ei hän ymmärtänyt, mikä kortti se oli ja miksi pappi sen hänelle antoi.
Ja oitis Jönnin lähdettyä saapui prokuraattorinvirastosta toinen lääkärintodistus, jossa saman Jönnin todistettiin kuolleen sydänhalvaukseen. Pappi puheli silloin:
"Sepä mies on tehnyt kuolemasta lujaa. Kun kuoli myrkytykseen ja sitten sydänhalvaukseen."
Mutta ei auttanut muu kuin merkitä kirkonkirjaan molemmat kuoleman syyt ja lääkärien todistukset. Papin poistuttua puheli silloin salaepäjumalinen kirjuri:
"Se mies ei varmaankaan herää kuolleista tuomiopäivänäkään. Kun teki niin lujaa ja perinpohjaista työtä, että kuoli kahdesti."