"Hän oli oikea… Ei mikään porvari rikkaanakaan", puhelivat he. Puhe johtui sitten Jönnin surulliseen kuolemaan, siitä kuolemaan yleensä.
"Ei… Ei palaa enää Jönni", puheli eräs kuin Jönniä kaivaten. Se oli selvä.
"Eihän sitä sieltä enää entisille koivilleen nouse", toisti toinen.
Ryypittiin lisää. Humaltuneet mielet olivat alttiit kuoleman vaikutelmille puoleen jos toiseenkin.
"Ylösnousemusta että on, sanotaan", alkoi nyt Hankku siitä Jönnin puheesta johtuen ja kysäisi äkkiä:
"Mutta onkohan tuota? Sitä kuolleen ylösnousua?"
Arveltiin. Toiset myönsivät, toiset kielsivät. Alkoi pieni kinastus.
"Senkö lemmolle sitä sieltä enää nousisi… Kun on jo koko maailmasta kuitti", kiivastui vihdoin eräs. Virisi siinä jo rähinä.
Mutta päätökseksi alkoi väsyä se, että ei sitä ylösnousemusta ole.
"Mikä kerran meni, niin vedä vaan risti päälle!" ynseili eräs.
Kankkukin taipui nyt niin uskomaan ja arveli: