"Muutenhan se olisikin vain kahtaannepäin kulkua… Joutavaa reissuamista ensin sinne ja sieltä takaisin."
Ja Hankun sana tehosi loppuihinkin. Taas päätettiin, että Jönnin päälle saa vetää ristin.
"Kuitti on Jönni jo nyt", todisti eräs. Hankku muisti nyt Jönnin silloin äkäillessään väittäneen, että kummittelee. Hän kertoi sen, selitti:
"Sanoi että kuollut voi… esimerkiksi juoppoa kun Herra rankaisee, nousta haudastaan ja astua syntisen eteen ja ottaa sitä nokasta kiinni ja sanoa että tällä tavallako sinä muljaat ja tuhlaat."
* * * * *
Ja miten ollakaan, niin se kummitus-asia oli, varsinkin näin pimeän aikaan, yösydännä ja vielä kuolleen kotona koko joukon toista kuin se ylösnousemus-asia. Yksi ja toinen jo vilkaisi ovea kohti, jonka takana oli pimeä eteinen.
Mutta he tekeytyivät ynseiksi sillekin uskolle. He yltyivät juomaan, kokien juuri sillä vaimentaa sitä kamalaa uskoa ja salata sitä toisiltaan.
Niin alkoi oikea mässäys ja rähinä. Nyt he jo, sitä outoa tunnetta voittaakseen ja toisiltaan salatakseen, puhuivat aivan pilkkasanoja.
"Kyllä vaan olisi Jönnikin retkillä!… Jos nousisi haudasta ja lähtisi reissuun sitä varten, että vanhaa ryyppyveljeään muistuttamaan siitä asiasta!" ivaili eräs, ja Hankku päätteli:
"Rauhassa saadaan ryypätä… Ei Jönni enää niskaan hyppää."