"Mikä rouva?" katsahti häneen ukko, ja neiti ilmoitti:
"Sanoo olevansa kauppaneuvoksen morsian."
Ukko oli kirota. Hän luuli jonkun tulleen hänestä pilaa tekemään ja riensi ruokaliina ryntäillä opettamaan sitä.
Mutta ovella hän pysähtyi. Oli aikonut vieraalle pilantekijälle aivan kirota, mutta kun huomasi sen olevan arvokkaan emännän, niin ei voinut. Hän aivan hölmistyi, jäi katsomaan leskeen kuin ihmeeseen eikä tiennyt mitä sanoa.
"Häh?" sai hän siinä pulassa vain kysytyksi. Leski selitti:
"Jos minä saisin tavata sulhastani, kauppaneuvos Lundbergia." Taas ukko sanattomana katsomaan. Emännöitsijä odotti uteliaana, aivan ihmeissään.
"Va faan?" kääntyi lopulta ukko häneltä ihmeissään kysymään, ja kun emännöitsijä ei tiennyt vastata, kääntyi hän taas lesken puoleen ja ilmoitti:
"Minä olen kauppaneuvos Lundberg."
Ja nyt molemminpuolinen vaitiolo. Ovella seisova ukko katsoa tuijotti vain ymmällä leskeen.
"Puhutteko te ruotsia?" peräsi hän jo, luullen lesken sen hänen ruotsalaisen "va faan"-kirouksensa ymmärtäneen. Leski alkoi jo aavistella, että asiassa on jotakin vinossa.