"Pyydän anteeksi", puheli hän jo hämillään.
Konttoriin ehätti samassa liikkeen juoksupoika ja ilmoitti tavallaan riemuissaan:
"Nyt se Jönni jätkä tulee."
Ja ennenkuin ehdittiin tointuakaan, työntyi Jönni asioitansa selvittelemään ovesta. Uusi ällistys.
"Häh?" pääsi taas hämmästyneeltä ukolta, ja hän jäi nyt katsoa tuijottamaan kuolleeseen Jönniin oudostuneena, kuten äsken yhteiseen morsiameensa. Jönni huomasi lesken, oivalsi asian ja mulkoili hyvin omituisesti.
"Saatans Jönni!" pääsi lopulta ukolta rehti kirous, ja hän alkoi nimitellä Jönniä jätkäksi. Sillä aikaa hävisi Kourun leski kenenkään huomaamatta kuin varjo tai sadun henki. Jälelle jäi vain kaksi piintynyttä vanhaapoikaa, ja nyt alkoi pitkä tilinteko. Tuo tilinteko tuli ukon puolelta alkuvaiheiltaan ankaraksi, varsinkin sen vuoksi, että hän oli tämän morsiamensa odottamattoman ilmestymisen johdosta joutunut nyt uudestaan raivoisaksi, vaikka ei hän tosin Jönnistä ehtinyt vielä aavistaa niin suuria, että se olisi siinäkin ollut pelissä, esiintynyt hänen nimissään arvokkaiden naisten kevytmielisenä viettelijänä ja hurmaajana.
* * * * *
Mutta emme ryhdy sen tilinteon vaiheita kuvailemaan, varsinkin kun ukko käytti siinä monta omituista sanaa. Ajan kanssahan kaikki tietysti selvisi. Mainitsemme vain nyt jo kertomuksen juoneen nähden etukäteen sen, että aikansa Jönnille kiroiltuaan ukko lopulta taas tuolle kaimallensa lauhtui ja kaiken lopuksi sitten jo ryhtyi siltä tyynesti asiaa kyselemään ja tutkimaan kaikella oikean liikemiehen tarkkuudella.
Ja kaikesta sitten perille päästyään hän lopulta suorastaan taas heltyi Jönnille. Se Jönnin miljoneeriksi yrittäminen häntä aivan liikutti lopulta. Oli sitä hänkin aikoinaan yrittänyt, ja miten ollakaan, niin hän suli huomatessaan jätkässäkin tuulahduksen sitä miljoneerihenkeä, joka oli ollut koko hänen oman elämänsä sisällyksenä. Hän kestitsikin Jönniä ja siitä sen miljoneeriksi yrittämisestä loppujen lopuksi jo huvitettunakin puheli Jönnille:
"Se oli ajattelematon yritys."