Arvasi sen. Hän lisäsi:
"Ei sinusta tule enää miljoneeriä." Jönni uskoi sen nyt, kun kauppaneuvos vakuutti. Hän vastaili:
"Kyllähän se kauppaneuvos tietää… Kun on kokemusta."
Ja hän rohkaistui nyt ukon hyvyydestä, ja hänessä heräsi taas se jätkän ainainen juomarahahenki. Siinä hengessä eläen hän jo ryhtyi selittämään ja lieventämään tätä erehdystänsä sillä kuolleistaheräämis-asiallansa, ilmoittaen hyvän lapsen vilpittömällä kavaluudella:
"Siinä toisessa elämässäkin jo elin… Pimeyden valtakunnassa." Ja kun ukko kyseli, niin hän kertoili kuolleista heräämisestänsä yhä rohkeammin, kuten aina se, joka seikkailuistansa puhuessaan innostuu niitä lisäämään ja liioittelemaan. Ukko suli lopen. Juttu osaksi huvittikin, herätti myös sääliä, osanottoa.
"Ai-jai, Jönni!"
Jönni mulkoili ja selitti toimessaan:
"Ne sotkivat minut Antti Pitkäsen kanssa, niin että olin jo vähällä mennä muljahtaa."
"Jaa, jaa, jaa, jaa", puheli kauppaneuvos siitä sotkemisesta lisäillen:
"Sitä sotkeutuu. Ihmisen ja ihmisen välillä ei ole iso ero."