"Mhyy… Vai mitä se Liisa…"
Luuli hän Jönnin jo hoksaavan ja jatkoi, mielisteli, toistaen kuhertelevan:
"Mutta Jönni se vain sanoo… Panee vielä toisen tuhatmarkkasen pöytään ja sanoo että jos tuo on jämptimpi. Sanoo."
Mutta ei Jönni vieläkään mitä erikoista hoksannut, vaikka nyt Liisan lempeydestä sulikin. Poislähtöä hän varasi ja samalla Liisan kuherrukseen vastaukseksi puheli:
"Sinä, Liisa, vain räpiset."
Mutta poistuttuaan hän alkoi oudostella, miksikä se Liisa hänelle nyt niin mairea ja makea oli. Ei hän sitä syytä hoksannut. Hän istahti satamassa eräälle laatikolle ja alkoi tapansa mukaan leivänmuruilla ruokkia ainaisia ystäviään, puluja, Siinäkin hän vielä yritti miettiä sitä Liisan outoa maireutta, ja kun Hankku sitten tallusteli ja kysyi että: "Kyyhkysiäkö sinä ruokit?" niin hän vain vastaili että:
"Eipä tässä mitä."
Ja ruokkimisen lopettaen hän Hankullekin vielä lisäsi:
"Arvelin vain sitä, että mitähän se Makkara-Liisa nyt meinaa, kun sillä oli suu taannoin niin lempeässä naurussa ja hymyssä kuin veräjä."
Mutta ei Hankkukaan sitä arvata osannut, vaan puheli vain että: