"Sehän on jo monta vuotta sitten kuollut. Jopa kahteenkin kertaan!
Ensin myrkytykseen ja sitten sydänhalvaukseen."
Alkoivat pitkät selvittelyt. Riukku ilmoitti:
"Se silloin vielä heräsi kuolleista ja pelastui."
Kirjuri oli ymmällä, kyseli virastoista, jos mistä. Lopulta selvisi asia. Kun hän silloin merkitsi Jönnin kolmannen kerran kuolleeksi, niin hän puheli äkeästi:
"Se mies näkyy tekevän kuolemista ammattityönään! On kuoltuaan leikeltykin ja sahattu ja paloiteltu ja yhä vain kuolee!"
Ja hän kysyä äyhkäsi Riukulta aivan äkeästi:
"Tokko se on eläissään muuta tehnytkään kuin kuollut ja yhä ja yhä vain uudestaan kuollut?"
"Ka… Onpa sitä jo siinäkin työtä kerrakseen… Varsinkin jos ottaa huomioon työn laadun ja raskauden… Ei sitä monikaan ota ammattityökseen. Varsinkin kun on niin huono palkka ja epäterveelliset ja kosteat asunto-olot, eikä rokulia työn jälkeen tuntiakaan, ja litviikkipäivä vielä epävarma", vastaili kirjurin vihasta häjyyntynyt Riukku ilkeyksissään, ja kirjuri äkämystyi Riukun pisteliäästä puheesta, niin että soimasi vihaisesti:
"Sano nyt jo sille, että heittää moisen ammatin hiiteen. Ja alkaa lopultakin jo muuta työtä hapuilla, ettei taas joudu sahattavaksi."
Ja hän kysyä äsähti lyhyesti, tiukasti: