"Milloin se haudataan?"
"Ka… Kun on ensin sahattu", selitti Riukku asian, Jönni kun oli näet ruumiinsa jo myönyt ja juonut, ja silloin äsysi kirjuri kuin harmissaan:
"Mhy! Paholainen!"
Ja kuin vihastunut hän jatkoi, tenäsi:
"Sahuuttaa vain ja sahuuttaa itseään. Ja kuolee ja taas sahuuttaa ja taas kuolee, eikä vain saa henkeä pois itsestään… On siinä oikea hengenpelastaja!"
Ja Riukku ilmoittikin Jönnin sillä ansainneen mitalin.
"Kuolleista heräämisellä", selitti hän ja lähti Jönniä sahuuttamaan.
Mutta Liisa pesi Jönnin ruumiin ja itki häntä, ja kun hänet oli sitten kauppakirjan mukaan taas sahattu ja leikelty, niin toverit toimittivat nuo paloitellut jäännökset hautaan. Kun Jönnillä itsellänsä ei ollut varoja, koska "miljoona oli kuollessa selvä", kuten hän oli Riihimäellä Nuutiselle uhannutkin, täytyi hänet haudata poliisilaitoksen varoilla.
Ja nyt oli Nuutinen eilen palannut Helsinkiin virkaan. Hän joutui taas Jönniä kantamaan. Entinen Janne Limperi, se Jönnin nimen ostaja, oli sekin nyt sattunut tulemaan Kotkasta Helsinkiin, mutta oli Jönniä surressaan juonut itsensä niin humalaan, ettei kyennyt saattajaksi. Vainaja haudattiin Malmille Hankun viereen. Ensi aluksi olivat toverit aikoneet siirtää ristin hautojen keskivälille, jakaa sen kahtia, siinä kun olikin Jönnin nimi eikä Hankun. Mutta sitten he kuitenkin olivat hankkineet Jönnille erityisen ristin, johon oli kirjoitettu:
"Tässä lepää Se Oikia jönni lumperi, joka nousi jo ylös Kuolleista ja Löysi itsensä. Haudattiin tovereilta ijankaikkisesti."