Ja saatuaan remelin tiukalle hän jatkoi ynseänä:
"Ei jätkää maksa merestä vetää."
Ja ennenkuin Hankku ehti vastaan sanoa, hän jo yhäkin ylimielisemmin jatkoi:
"Niin että jos kerran jätkä laiturilta tipahtaa, niin sano vain että: lykkyä tykö… Ja anna maata rauhassa meren pohjassa!"
Hankku oli ihan oudostuvinaan moista jumalattomuutta. Siinä mielessä hän niinkuin nuhdellen jo alkoi, yritti:
"Elä helkkarissa, Jönni! Tuolla tavalla!… Eihän sinulla ole enää sieluakaan!".
Mutta Jönni harmistui lopen. Asiasta eroon päästäkseen hän ei ollut Hankun puhetta kuulevinaan, tekeytyi lähtevänsä ulkona käväisylle, koppoi lakkinsa ja ollen jo ulos menossa toisteli ylimielistä, aivan ilkkuvaa:
"Ann', anna mennä vaan!… Kun jätkä tahtoo meressä kuhnia, niin sano vain että lykkatil!"
Ja sitä tietään hän hävisi, jättäen pelastajansa turhaan odottamaan pelastusryyppyjä. Hän pujahti portista aivan kuin varkain ja päästyään kadulle, jossa tunsi jo olevansa turvassa, hän itsekseen toistamiseen ilkkui:
"Lykkatil!… Lykkatil vain sano, Hankku, jos jätkä meressä kuhnii!"