"Sano vain, Liisa, suoraan että…"
Että mennään naimisiin — aikoi hän sanoa, mutta hoksasikin siinä olla varova, käänsi puheen äkkiä toiseksi, kysäisten:
"Niin että kuinkas paljon sinulla on sitä kontanttia?"
Liisa aivan kainosteli köyhyyttänsä. Mutta laskien Jönnin rahat kaksituhatta kymmenkertaiseksi sai hän, niihin omat kaksituhattansa lisäämällä, sievoisen summan, selittäen:
"Paljonkos niitä nyt minulla on!"
Aivan hänen äänensä aleni. Hän lisäsi:
"Sinun rahojesi kanssa tulisi kuitenkin hyvästi kaksikymmentäkaksi tuhatta."
Ja se varmisti Jönnissä sen väärän luulon, että Liisalla on kaksikymmentätuhatta. Tyytyväisenä hän siis nyt kuin Liisaa lohduttaakseen puheli:
"No… Kontanttiahan se on jo sekin."
Ja ilman sen enempiä oli siinä kauppa päätetty. Jönni nyt jo aivan varoitti: