Sillä Jönni ei ollut hänelle puhunut mitään talonostopuuhistaan. Aikoipa suorastaan yllättää Liisan: tehdä kaupat ja puhua asiasta vasta sitten kun voitot ovat jo varmat.
Eikä Liisakaan arvannut nyt vielä puhua Jönnille omista osto-asioistansa, ja niin valmistuivat nyt kahdet kaupat.
Mutta Jönni alkoi jo varustaa taloutta. Hän osti sängyn, oikein kahden hengen sängyn, jopa hyvän. Maksoi sata markkaa. Osti myös yhtä ja toista muuta semmoista, jota tarvitaan kahden lempivän elämässä.
Mutta Liisan ja Pösön nahkakaupan kauppaa välitti taas Naukkarinen, ja Liisa oli maksanut hänelle jo käsirahat, viisikymmentä markkaa, ja hänestä tuntui, kuin hän jo olisi ison kauppiaan ja porvarin emäntä, ja hän suorastaan jo rakasti Jönniä.
V.
Oli kulunut joku päivä.
Nyt valmistautui Jönni talonostomatkalle lähtemään. Yhäti oli häntä näinä viime aikoina kiusannut ja suututtanut se, että ammattikunta tulee häneltä ryyppyjä vartomaan. Varsinkin se ainainen Hankku häntä suututti yöt jos päivätkin, ja hän varoi ja kiersi sitä minkä voi.
Ja nyt se samainen Hankku tulla vääntäytyi aivan siihen läksiäisille, juuri kun Jönni oli pukeutumistoimissa. Tavallista pahemmin suututti Jönniä nyt tuo pelastaja. Sen kun viskasikin siihen juuri sillä hetkellä, jolloin oli matkalle lähdön johdosta siitä eroon pääsemäisillään. Tuntui kuin se olisi tullut nyt juomaan kaikki talonostoon tarvittavat rahat. Siitä erikoisempi harmi.
* * * * *
Ja niinpä alkoikin hän oitis Hankulle suorastaan juonitella. Kavalasti tosin, tekeytyen muka tavallisin äänin puhuvaksi. Pukeutumistouhussa ollen hän nytkin rajoitetun puheenaiheen miehenä johtui alottamaan juonittelun vanhasta aiheesta, alkaen: