"Tittelit pois!"
Ja juuri silloin astui sisään agronoomi Paapuri. Punturi aikoi hänet esitellä Jönnille ja alottikin jo, yrittäen:
"Jos minä saisin esitellä."
Mutta Jönni, joka ei olisi esittelyistä mitään ymmärtänytkään, osuikin silloin asian pakoittamana poistumaan tuvasta, ulkona käymään, ja niin jäi esittely kesken. Sillä välin puheli Punturi agronoomille asioista:
"Kauppaneuvos Lumperi on Helsingistä. Tuli tähän talon ostoa hieromaan… Vaikka ei tässä erin haluakaan ole."
Mutta Jönnin humaltuvaan päähän oli jäänyt öhöttämään se jätkämäinen, mitään merkitsemätön huudahdus: "tittelit pois!" Ulkona se huudahdus paisui siellä päässä paisumistaan, kuten humala, paisui aivan riemukkaaksi ajatukseksi, ja semmoisena hihkaisuhaluisena hän nyt palasi takaisin, hymyili leveästi, kuten aina moista hihkaisemaan aikova humaltunut. Punturi ryhtyi nyt uudestaan esittelemisyritykseensä ja alkoikin jo, mutta ei päässyt loppuun. Sillä kun agronoomi varustautui Jönniä tuon esittelyn mukaan tervehtimään, niin humaltunut Jönni älysi hänen aikovan tervehtiä, löi ilman sen enempiä vankasti kättä tervehdykseksi, ja päässä kun oli se paisunut huudahdus, niin toisti samalla tuon juuri agronoomin tulon edellä hihkaisemansa:
"Tittelit pois!"
Hänen naamansa oli yhtenä hymynä. Agronoomi oli oudostua. Mutta Jönni tenäsi toistamiseen humaltuvan umpimähkäistä:
"Minä sanon aina ja heti suoraan että: tittelit pois!"
Se tuli ihan tiukasti.