Oikeastaan Jönni oli hyvilläänkin siitä, että kaupan lopullinen päättäminen lykkäytyi muutamiksi päiviksi, varsinkin kun hän taas muisti, että hänellä ei ollut vielä niitä käteisiä, kahtakymmentä tuhatta.
Ja nyt hän muisti sen Antti Pitkäsen neuvoman tamperelaisen metsäyhtiön ja oitis huomasi voivansa raha-asioistakin selvitä ilman niitä Liisan tuhansia. Hän päätti näet myödä metsän yhtiölle heti kun tila on ostettu, ja nythän se oikeastaan oli jo ostettu. Kauppakirjan allekirjoittaminen oli enää ainoastaan muodollinen asia.
Ja niinpä päätti hän nyt tällä välin pistäytyä kaikessa hiljaisuudessa Tampereella myömässä metsän. Vieläkin enemmän veti häntä sinne halu myödä tuo niin tavattoman kallis Pauhukoski sille agronoomin neuvomalle yhtiölle. Agronoomillakin osui virkamatka nyt Tampereen kautta, ja hän pyysi saada tulla matkaan.
"Sedän ei pidä pahastua, että minä näin seuraan pyrin", pyyteli hän toki anteeksi. Jönni vastaili omaan tapaansa, ja niin tuli heistä matkatoverukset.
Mutta Punturi lähti kiirehtimään tarpeellisia papereja. Samalla matkalla hän päätti käydä vaimonsa syntymäkaupungissa Hämeenlinnassa päättämässä talonkaupat. Tilan hinnasta karttuneella ylijäämällä, niillä käteisenä maksettavilla kahdellakymmenellätuhannella, hän näet oli päättänyt ostaa kaupunkitalon vapautuakseen siten maanviljelijän monista puuhista ja huolista.
"Ei se hääviä ole. Kitua ja yrittää näissä nykyisissä talontöissä", puheli hän vaimollensa, kuin sovitellen. Yhäkin näet oli mieli liikutettu kaupan vuoksi, sillä sittenkin oli tuo esi-isien peru ollut rakas. Nyt, sen jo myötyänsä, tunsivat he sen arvon entistä syvemmin, ja siitä omituinen, jopa alakuloinen mieliala ja tämä sovitteleva, nöyrtynyt puhe. Vaimo puuhasi askareitaan hiljaisena, mieli omituisena. Hänenkin povensa ääni käski lausumaan vuorostaan miehelle sovittavan sanan, ja niinpä hän, kuin itsekseen nurkuen ja nöyrtyen, siinä puuhaansa syventyneenä puheli:
"Mitäpäs näistä, ajallisista… Paistaahan se Herran päivä, meni minne meni."
Ja niin oli talossa kuin joku entisyyden hautajaisten jälkeinen hiljainen, juhlaisa hetki.
* * * * *
Mutta Jönni ajaa könötti nyt agronoomin kanssa Tamperetta kohti. He ajoivat kestikievarikyydillä, ja jo ensimäisessä kievarissa Jönni yritti siinä agronoomin nähden maksaa kyydin tuhatmarkkasella, sillä toinen niistä oli vielä eheä.