"Tarkoitan vain sitä, että meiltä… kuinkahan sanoisin… Että meiltä puuttuu vielä sangen paljon yhtä ja toista."
"Kontanttia meiltä puuttuu", tarttui siihen Jönni jätkän tukevuudella ja jatkoi:
"Mutta jos meillä on kontanttia mitä läjäyttää pöytään, niin heltiää vaikka mitä!"
Ja agronoomi tajusi, että ei hänen sovi ruveta kiistämään upporikasta setää vastaan. Hän alkoi siis sovittaa ajatuskantaansa Jönnin äskeisten iskusanojen mukaiseksi, myönnellen:
"Myönnän kyllä, että setä on oikeassa. Sillä rikkaushan se on sittenkin kaiken kulttuurin pohja ja tuki."
Ja hän altistui niin, että alkoi aivan nurkua suomalaisen kansan saamattomuutta.
"Tällä meidän kansalla", puheli ja selitteli hän, "tällä meidän
kansalla ei ole, kuten esimerkiksi englantilaisilla, affeerikykyä.
Kykyä ansaita ja rikastua", selitteli hän aivan käsin ja elein. Ja
Jönnikin nyt yhtyi siihen, ynseillen jätkämäisesti:
"Senkö kykyä tässä on! Rikastumisesta kun on puhe!"
Ja hän todisti sen ihan tuoreella esimerkillä, kehaisten:
"Suomalainen ei kykene tuhatmarkkasta rikkomaankaan. Mitä sitten jos pitäisi se koota ja ansaita!"