Sitä varten sinä varasit sinne gramofoonit ja sellot ja kaikkinaiset muut uskonsoittimet: pelitoosat Ruomista ja positiivipelit Kapernaumin ja hanurit pyhästä Saratovin kaupungista, ynnä rumbaalit ja huuliharput ja kurkut, että sinun Beliaalisi pyhä ja korkia olisi.
Että se pyhä kaupunki olisi, niin että siellä sinun virtesi jyriseisi ja kuuluisi ainoastaan urkujen pauhu ja sinun ylistyksesi voimallinen tärinä, kun sinun rumbaalisi kajaa ja sinä väkinesi ynnä emäntinesi pasuunalla psalmeja puhallat, ynnä tyttärinesi kielikannelta soitat, ja pilleillä ja huiluilla ihanasti kiitosta huilutat, mutta viisaus sinut petti.
Petti, sillä suomenkansan viisaus on niinkuin härkä, ja niinkuin vihainen härkä, jonka silmät sidotut ovat, ja sen tykö meni kuitenkin suomenkansa, kun se neuvoa ynnä ymmärtämystä tarvitsi ja siksi ei voi suomenkansa synnittömänä, eikä vaimottomana elää. Ei, sillä koska se viisaudelta, eikä uskolta neuvoa kysyy, niin se kavala viisaus neuvoo häntä: »Mene siihen suureen Beliaalin kaupunkiin» — neuvoo se häntä — »niiden Beliaalin ihanien tyttärien tykö, ja niiden lumosilmäisten neitosten, ynnä niiden kippura-nenien kaunokaisten ja ylen ihanaisten neitsytpiikasien luo sinä Beliaalin kaupunkiin mene ja sano niille: minun vohlani ja minun kyyhkyläiseni!»
Voi sinua!
Voi sinua, oi suomenkansa, ettäs uskoni hylkäsit ja viisaudeltasi, side-silmäiseltä härältä, neuvoa kysyit! Sillä koskasta vielä uskon avulla sen neuvoa epäilit, niin se sinulle kavalasti kuiskasi: »Katso vaimon hempu on sinulle parempi kuin sämpylä ja manna, ja ihana neito on suloisempi kuin mahla ja hunaja sinulle» — ja niin sinä, oi suomenkansa, viisauttasi uskoen kaikkinaisista maakunnistasi vaimon luo Beliaalin kaupunkiin menit.
Menit, oi menit, ja niin saavuit sinä sinne, koska siellä vielä kukoisti sinun uskontaidollisuutesi aika, niin että lampaat olivat Beliaalissa siveiksi kerityt ja jäärät hurskaiksi leikatut, ja sinulla itselläsi oli kammattu otsa jakaus ja isäin-sääty, ynnä talli orhia ja renkitupa renkiä varten, ettäs niinkuin pyhä patriarkka olisit. Sinä saavuit, koska sinun uskontaitosi toimesta esivalta Beliaalissa vielä voimallinen, niinkuin Jaakop painissansa oli, niin että kaduilla oli siveä meno ja viinakrouvissa ja pulloboolioisissa, jotkas uskon avulla ynnä Beliaalin rakensit, vallitsi sinun vaelluksesi kirkastukseksi ankara ja sinulle soveltuvainen kuri niinkuin kova ja ärmeä piispa kirkossansa, niin että sinä uskonhiljainen olet. — Ja niin kukoisti kaikessa sinun uskonaikakaudellasi ihanana se sinun vanha, monitaidollinen hurskautesi ja uskontaitosi, niin että sinun vanhurskautesi, oi taivaallinen suomenkansa, oli silloin ihana niinkuin autuaallinen ja ymmärtäväinen emäntä, jolla on se siviä esiliina, ettei takaliina esteenä olisi ja töissä ja menoissa häiritseisi.
Oi uskon ihanuutta!
Oi uskon ihanuutta, koska vielä viisauden kera Beliaaliin tulit, sillä temppeli oli silloin sinun uskontaidollisessa huoneenhallituksessasi Beliaalissa Herralle alati valkoiseksi kalkittu ja kirkon rappuset yljän tulla puhtaiksi lakaistut, ynnä myös ilohanhet ja kimasorsat, niinkuin huoneesi uskonlinnut ja kuikukyyhkyt kallioilla rauhassa pesivät, uskontaidollisuuttasi autuaallisina ihailivat ja reunakallioilla kaihoisasti kuikuttivat, että myös sydämesi hempiä olisi, eikä usko kalsistuisi ja armon tarve lakkaisi sinulta. — Niin, silloin sinä Beliaaliin tulit. Sinä tulit sinne päässäsi viisaus, se Belsebuubin, sen haureudesta ja viinan myönnistä kolmesti tuomitun kauhian sarvi, ja niin loppui Beliaalissa sinun vanha, monitaidollisen uskon siviä ja ihana aika, se sinun uskon kautta taitavan ja viisaan hurskautesi autuas aika, se aika, jolloin sinulla oli huoneentaulut seinälläsi, että myyrät tietäisivät asua maakoloissa, se aika, jolloin sinä, oi suomenkansa, pyhyyttä uskon avulla noudatit ja niin sinun tyttäriäsi niiden monista laittomista ja isättömistä lapsista vitsalla ankarasti kuritit, ja niin uskon taidolla kanssarikollisuuden vältit ja kalliin oman sielusi maallisella vitsalla ijäisen vitsan alta Herralle pelastit.
Pelastit. Ja niin kukki sinun perunamaasi ilmoilla ihanana, ynnä juurimukulat valmistuivat maan pimeydessä, että hurskaassa huoneessasi oli tavaraa molemmissa: sekä kellarissa, että kirkossa, sinun uskontaidollisuutesi tähden.
Voi sinua, että se aika loppui!