Voi sinua, sillä nyt sinä, viisauttasi uskoen, aloit itse Beliaalissa rentonaan elää ja kokonaan ihanan vaimon luo menit ja sanoit sielullesi: Sielu, ole nyt järkiään emännällinen, ettäs vielä enemmän tietäisit, kuinka suloinen on vaimo sinulle, ja emännällisyys sinun olollesi!
Voi sinua!
Voi sinuas, suomenkansa, koska sinä neitsytpiikasen tykö siinä suuressa Beliaalin kaupungissa jouduit, ja kaunokaisen kaulaan sinun alati huikentelevaisen kätesi kiedoit! Sillä itku ja iso pihinä pitää siitä vielä kuuluman, ja syntisten lisääntymys pitää siitä seuraaman, ettäs kavalaa viisauttasi uskoen siltä Beliaalin tyttäreltä autuutta etsit ja häntä yötä ja päivää vohlanasi ja kyyhkyläisenä pidit, ja Beliaalissa hänen kanssansa iloiten uskon ja sanan unohdat, ja hänelle yhäti sanoen sanot ja kuiskaten hänelle lempiästi kuiskaat: minun hempukkani ja minun helmikanani! Raadollinen ja orpo minä ilman sinun vaimollisuutesi viehelumoa olisin. Avaa siis minulle huoneesi ja hippelisi ja ole minun hempuni ja minun Kerubiimini tässä ratki taivaallisessa Beliaalin kaupungissa!
Voi sinua!
Voi sinua, oi suomenkansa, sillä vaikka sinä jalossa kilvoituksessasi hankit itsellesi jalat niinkuin kauriin jalat ja kehitit juoksu jalat niinkuin nopian jäniksen jalat, että ne sinulle suoja pahaa ja turva liikaviisauttasi vastaan olisivat, niin et sinä kuitenkaan Beliaalissa vaimon luona ja ihanan neitsyen tykönä niillä syntiä pakoon ehdi, vaan niinkuin lentokone, joka haahkana liitää, ja niinkuin iso seppeliini, joka puhkulla taivaat täyttää, yllättää sinut synti, ja niin sinun kalliit rekordisi kukistaa ja murtomaa-, ja estejuoksusi ja jalkauskosi häpeään saattaa, ettäs tällä ajalla niin rohkiasti ainostaan jalkoihisi turvasit ja sanoit: koska minua köyhyys ja paha uhkaa ja nälkä ja tulipalot ynnä ympäri piirittävät minua, eivätkä pakene minua, niin minä itse pakenen sillä, jaloissani on minulle turva ja apu, ja juoksukintuissani pakoapu, koska minä ratki-raadeltuna minun kauhiaa ja minua armotta ahdistavaa nälkääni pakoon juoksen ja tätä minun ilkiää liikaviisauttani karkuun nopeasti, ja kuin henki kurkussa kirmaan. — Ja niin oli sinulla tosin, oi toimellinen suomenkansa, ahkeran työn ja kehittämisesi tuloksena pari viattomia jalkoja, niinkuin kaksi kyyhkyläisen poikaa Herralle uhriksi, ja vikkelät jalat ja nopeat pako jalat maailmalle rikkaudeksi edesluoda — ja niinkuin on sinun; aikatyösi niin on sinun kaikki toimesi. — Ja sinä rakensitkin niille jalvoillesi alttarit ja pyöreät hiiliradat ja ymmyrkäiset sporttiplaanit, etteivät jalkasi harhaan juoksisi sinulta, eivätkä sinua eksyttäisi, kun sinä kaikkinaisissa ja monissa viisauden toimissasi lähtökohtaasi pikaviestiä radan ympäri ehätät — mutta eivät nekään, sinun jalkasi, sinua Beliaalissa sinun kauhiaa ja kavalaa liika-viisauttasi vastaan auta. Ei, sillä kun sinä, oi suomenkansa, niillä nopioilla jaloillasi kaikkinaisista maakunnistasi vaimon tykö Beliaalin kaupunkiin riensit, niin sinun pakojalkasi ja nopiat juoksujalkasi siellä turhaan raukesivat, sillä niinkuin lumi sinun nopiat juoksujalkasi, oi suomenkansa, sen ihanaisen vaimon lämpimässä sylissä olemattomiksi sulavat, niin että sinä olet niinkuin Simpson, jolta Delila jalat pois keritsi. — Ja niin ei sinulle, oi Herran nasiiri, enää mitään jää, koska se kavala viisaus sinulle lipeästi emännällisyyden autuudeksi kuiskaa, niin että sinä Beliaalin tyttärille niinkuin vartijalle itsesi ynnä kalliit jalkasi uskot ja sanaa syrjit, ja uskoa niinkuin vanhaa vaimoa vierot, mutta viisauden niinkuin nuoren immen vuodevaimoksesi hyväksyt ja niin sen kanssa ynnä iloa pidät ja sanot vain sinut yllättäneestä synnistä ynsiästi, että: acroplaani.
Voi sinua!
Voi sinua suomenkansa, ettäs Beliaalissa vaimon hempeyden tapasit! Sinä unohdat silloin Beliaalissa uskon ja ainoastaan syöt ja kauhiasti mässäät. Sinä täytät vatsasi kaikkinaisella ruualla ja mahasi Beliaalin herkuilla, ja niin ainoastaan hyvin maallisia enää töräjät ja tuiki aineellisia torvella soitat ja tarpeettomia sillä toitotat, mutta hengelliset huilut hylkäät ja symbaalisoittimet loukkoon viskaat, ja Beliaalissa ylpiästi röyhtäiset, ettäs vatsasi täysi ja mahasi ruuasta turpea on. Etkä sinä enää pelastua voi, sillä koska sinä vielä hyvää ja hurskasta menoa muisteleisit, niin se kavala ja vihainen viisaus kuiskaa sinulle: »Heitä se, sillä katso vanha vaimo tekee elämän happameksi ja hyvä ja hurskas meno kasvattaa papeille ison mahan, mutta oman mahasi kuivettaa niinkuin sen, jonka Herralle puuhun ripustit» — ja niin sinä heität.
Voi sinua, Beliaalin kauhea poika!
Voi sinua, sillä et sinä koskaan rupea hätääntymään, etkä kauhistumaan, etkä mene maakyliin kaitsemaan sikoja yhden kauppamiehen tykönä. Et, vaan sinä kehut mammonasta kansalle kovaa työtä, mutta itsellesi kepeät olot keploittelet — sinä ylistät rieskasta muille maakyliä ja myöt niille taivaat silavalihasta, mutta itse sen kuumakivisen helvetin Beliaalissa itsellesi valitset, sillä sinulla on päässäsi se sarvipäinen viisaus, joka ei häränhännällään häpyään peitä, vaan sinulle ilkiästi kuiskaa ja sanoa lötkii sinulle että: »Katso parempi on sinun ihana impi sylissä helvetissä, kuin pappi polvella taivaan ilossa, sillä papin maha painaa kans» —. Ja niin et sinä väry.
Et, vaan sinä käännät vain täysinäistä kelletintäsi kohomma ja sanot ylpiästi: Iloitse Beliaali, että minulla on sinussa näin hyvä ja huikea olla, koska myyrät mäessä vaikenevat ja maamyyrät törmissä työtä tekevät! Minä ylensyön ja ratkiriemuitsen, ynnä muita synnistä ja mässyystä manaan. — Ja niin sinä manaat ja profeettana ja Jeremiaana jyriset, sillä se kauhea viisautesi taaskin valehtelee sinulle että: »Huokiampi on sinun olla profeettana kuin profeetan aasina, sillä profeetan luut ovat raskaat ja satula lujasti nyöritetty.» — Ja niin sinä itsesi rahasta profeetaksi ylennät.