Voi sinua sen sarvipään, suuren ja kauhian viisautesi tähden, sillä nyt sinä yhä kauhiammin ja ylenpalttisemmin Beliaalissa mässäät ja synnissä elää retustat.
Voi sinua Beliaalin poika, sillä koska mahasi yhä enemmän anoo ja vatsasi alati lisää kurnuttaa sinulta, niin sinä vain hihkaat, että: Päly pois!
Päly pois ja niin sinä myöt Beliaalissa rallisi rahasta, riemu-virtesi penningistä ja maksusta muut menosi ja äyskäät kerskaten, että: Minä olen se Beliaalin poika!
Voi sinua, ettäs niin viisauttasi, sitä sinulle alati vihastunutta sidesilmäistä härkää kuulit ja ymmärtävän uskon luotasi pois heitit, sillä nyt sinä jo rahasta parannusta saarnaat ja maksusta syntisiä sormella osotat, koska ilkiä viisautesi opettaa sinulle, että: »Heitä toisen housut pirun pyykkiin, niin omasi puhtaiksi uskotaan.» — Mutta minä sinut itsesi ilmoitan ja osotan.
Minä ilmoitan ja osotan sinut, ettäs itse häpiällisesti vaimon tykö menit ja kuitenkin muita synnistä osoitat ja sanot sillä itsestäsi, että: »en minä itse vielä emännästä mitään tiedä, enkä neitseestä enemmän kuin savikukko kanasta ymmärrä», — ja niin sinä ainoastaan leukaluullasi pöksysi Beliaalissa puhtaiksi peset, mutta saippuat ja muun vanhurskauden hylkäät, koska hirveä viisautesi sinulle neuvoo, että: »Huokiampi on sinun suullasi kuin käsilläsi housusi pestä, sillä saippua maksaa ja työ ottaa luille ja.» — Mutta nyt minä sinut paljastan, ettäs niin pestyillä pöksyillä taivaaseen yrität.
Minä osoitan sinut ja todistan, että sinä maksurahasta maan ihanuutta ylistät, ynnä suuruutensa tähden sitä kauhiaa Beliaalia tuomitset, jonka kansaa sinä alati omalla luvallasi voimallisesti lisäät. Mutta sinulta loppuu jo raha.
Voi sinua Beliaalin asukas, sillä nyt sinä alat jo pesäsi piiloilla elää!
Niillä, sillä nyt sinä jo omaa pahnaasi muiden edessä penningistä parannat ja itsesi eroittaaksesi hopearahasta muille pesääsi pöyhit, niinkuin sittiäinen asuinsijaansa. Sinä myöt pilatut pehkusi maakylihin, ja pahnapehkusi peltoväelle, sillä se kavala viisaus kuiskaa sinulle, että: »Katso raha on parempi kuin pehku ja konsti ynnä kauppakonsti on huokeampi kuin hartiatyö. Eikä pahaksi piehtaroimasi pehku enään itsellesi hyödyksi ole.» — Ja niin sinä pehkusi myöt, mutta vatsasi pidät. Sinä lyöt ne pehkurahasi ja parannusrahasi Beliaalissa pöytään, syöt mahasi isoksi ja kerskaat viisaudellasi, että: »Minun härkäni ja minun syöttilääni! Pureta sinä pehkut pyhillä ja säästä tuhmille taivas, mutta tee minusta pappi vatsaltani ja arkkipiispa mahani koolta!» Niin sinä kauhiassa liika-viisaudessasi sanot, oi suomenkansa, mutta oman sielusi autuuden hyväksi et sinä Beliaalissa tee muuta kuin parannat rahasta lähimmäistäsi ja olet siis niinkuin se, joka täyttää kuudennen käskyn ainoastaan kuohitsemalla kalliin autuudenasiansa tähden talossansa kissan, että huoneessa paasto pyhitettäisiin! Voi sinua!
Voi sinua, että sillä avulla taivaaseen yrität, mutta itse vietät Beliaalissa vaimon tykönä syntijuhlaa ja syömäjuhlaa ja juomajuhlaa ja äyskäät hirviässä viisaudessasi autuudenasiasta, että »Suru pois, sillä minun kissani pöksyt ovat puhtaat ja lähimmäiseni vaimon luota aitasta ulos heitetty, ettei ynnä hänkin lankeaisi!» — Ja niin sinä Beliaalissa rahasta lähimmäistäsi parantaen ilkiässä viisaudessasi niinkuin murjaanin pesijä kissan pöksyillä kavalasti taivaaseen yrität ja synnissä ja emännällisyydessä huolettomana elät ja leiletät, sillä sinulla on rahaa, jota saarnalla sait ja kuohiten kokosit.
Rahaa sinulla on, vaikka et vaivaa nähnyt, sillä sinulla on se hirveä viisaus, niin että sinä niinkuin naisparturi niität ja leikkaat ainoastaan siitä, kuhunkas et kylvänyt, ja kokoat siitä, kussa et itse kasvattanut.