Siitä, sillä leuvasta ottamaan ja leuvalla elämään, vaan et leukaan oikein antamaan sinä, suomenkansa, kauhiassa viisaudessasi pöksynpesuillesi Beliaaliin tulit. Sinä myöt siellä leukaluitasi turulla ja jalkojasi juoksutorilla. Ja koska sinut täytetään taas rahalla ja kaikkinaisella rahalla, niin sinä ostat ruokaa ja makiata viinaa vatsallesi ja vaimon hempua sielullesi ja vietät syömäjuhlaa, niin että mässäyssoitto soi Beliaalissa ja syömälaulu ja juomavirsi Beliaalin saleissa, ja sen huoneista kuuluu helmaväen yhäti houkutteleva kuiskutus ja kikatus, sillä Beliaalin tyttäret, jotka sinun sylissäsi, oi suomenkansa, Beliaalissa niinkuin enkelit istuvat ja polvillasi ihanina niinkuin ruusut kukoistavat, ovat jo sen siviän ja sinulle uskon-turvallisen sarkahameen riisuneet ja hävelikkäänsä hyljänneet ja ainoastaan hempihameen ja himaisuharson ja hämyharson päällensä pukeneet ja kiehenauhoilla ja lumonauhoilla ne ihanat kutrikkaansa kaunistaneet, eikä heillä ole enää sitä poimutettua häveliinaa, eikä päärmättyä kaihtoliinaa, vaan ainoastaan iloliina ja vieheliina, ja rubiinit ja timpit ja helmet, ynnä hohtohelmet ja kalliit kiehtokivet, ja päärlyt, niinkuin safiirit ja kauriin kruunun kalliit jalokivet siinä taivaallisessa neitsytsikermän kirkkaudessa — ja suloiset hajuvedet ja hempuvedet ja petevedet Köölenistä ja palssamivoiteet ja hempijauhot ja lumovedet Koonian kaupungista, ynnä paulanauhat ja kurjensulat ja otsatukat. Voi Beliaalin tyttäriä!
Voi heitä, sillä taivaallisen yljän lamput ja öljyastiat he ovat viisaudessaan ynsiästi unohtaneet, ja sähkölamput hoitamatta ja sähkölaskun ja kaasulaskun maksamatta heittäneet, sillä eivät he oikiaa ylkää odota, mutta sinun tyköäsi he eivät pois ole.
Eivät, sillä he ovat virret niihin ihaniin ja hempiöihin ilolauluihin ja kiehtoviin kuikukouluihin vaihtaneet, ja virsikanteleensa he ovat pajuihin ja telefoonitolppiin ynsiästi ripustaneet, ja symbaalit panttilaitokseen pantanneet, ja forttepiaanonsa taivaallisesta sävellajista ylpiästi uuteen äänikertaan virityttäneet, ja gramofooniinsa Beliaalin laulujen laululevyt hallelujalevyjen sijaan ostaneet, ja niinkuin taivaalliset terttulinnut he nyt sinulle ainoastaan Beliaalin lauluja lauleskelevat, niin että heidän äänensä on niinkuin lempirastaan hyvin kaunis kujerrus ja niinkuin kaiholinnun ihanaisin viserrys, kun he lumolauluja sinulle sirkuttavat, mutta et sinä vääjää.
Et, ja niin sinä, oi Beliaalin poika, heidän kanssansa Beliaalin kaupungissa, sen hekkumallisissa pymfääliöissä ja ihanissa himohuoneissa kauhiasti maallisissa mässäät ja niinkuin murjaani sinä mellastat. Sinä juot lasikappeleissa, ynnä timbaalituvissa ja viinifaalioissa sitä kallista ja makiaa viinaa, ynnä myös sitä vähemmän soveliasta ja moninaista pulituurijuomaa, ja laulat remppulauluja, ja luet Maiju Lassilaa, sitä hirviää Susannaa Baabelin pelissä, ja säret ylpeydessäsi sen pyhän ja korkian Beliaalin kaduilla raitiotien vaunusta akkunat ja rikot isot lasiakkunat — ja ammut revolverilla — ja puhut telefoonissa synnillistä rakkautta monelle hempiälle armaallesi — ja sähkötät väärän sanoman vaimollesi — ja lasket vekselit protestiin — ja ajat automobiililla, sillä kuoleman kauhialla niittokoneella — ja nouset esivaltaa vastaan — ja panttaat kellosi — ja hoilotat ja remuat ja lyöt vain pöyhkeästi pullistettuun rintaasi ja kerskaat ylpiästi että: Mitämaar!
Voi sinua!
Voi sinua, suomenkansa, sillä sillä aikaa pyhä Beliaalin kaupunki, se Jerusalem Suomen Siionissa hukkuu, niin että ainoastaan kolistealaisten seurakunta pelastuu, että sanan siemen säilyisi, mutta sinä et säily.
Et, sillä turhaan sinä enään vapisemaan ja kauhistumaan rupeat, saniteerit ja koirapoliisit turvaksesi palkkaat, sillä eivät sinua, oi suomenkansa, enää nopiat jalkasikaan auta ja pakoon pelasta, koska sinä suuressa viisaudessasi ymmyrkäiselle kaikkinaiset juoksutyösi ja pyöreälle radalle pakojuoksusi asetit. Sillä taitaako se rikastua, joka niinkuin sinä, oi viisauteen langennut suomenkansa, reikää ostaa, että hänellä aina ja viljalti läpeä olisi.
Ei. Ja niin sinä hukut, sillä ei sinulla Beliaalin Sodomon-hävityksestä pakoon pelastuaksesi ole taivaallista nopiakulkuista moottori-ilmalaivaa.
Totisesti hukut, sillä jo nyt lopun merkit maassa ja enteet Beliaalissa ilmestyvät, sillä vaimokin jo Beliaalissa synnillistä viisautta päähänsä ja tietoviisautta ja viisaustietoa kammioonsa kokoaa, ja niin harjalle, eikä yljälle ovensa avaa. Ja se on jo sen kauhian lopun merkki, sillä ei vaimon viisaus sinulle hempeitä puhu, eikä ihania ennusta, oi sinä Beliaalin poika, ettäs kurittavan vitsan, sen tietoviisaan vaimon, vasta niin vanhalle iällesi säästit! Oi, miksi et jo nuorena sinun etsikkoaikaasi tuntenut, niin että kylkiluusikin olisi sinulle aikanaan korkoa kasvanut, ja sinä vitsauksesta ja Beliaalista niinkuin Loot Sodomasta pelastunut olisit! Mutta nyt se on jo myöhä.
Voi sinua!