Ja Jussi Punnittu siitä vaitiolosta rohkaistuikin, alkoi piippu ikenessä vihaisesti jurata. Hän jurnasi:
»Sitä kieltä ei olisi tarvinnut Herran sinulle suuhun antaa, vaan sen sijaan viisautta jonkun tipan päähän.»
Mutta ei ääntä eukosta. Ilkeääkin ilkeämpänä kurtisti se vain otsanahkaansa ja polki rukkia että hurisi. Jussi Punnittu jo mulkoili häneen epäluuloisena. Hän jatkoi vihaisena:
»Vaikka olisi kana jonkun tipan päähäsi jotain päässä pidettävää viisaudeksi tipauttanut, niin hoilaisit sen kielesi, jotta se ei joka paikassa sotkisi.»
Taas hän katsahtaa muljautti, mutta ääneti ja ilkeänä vaikeni rukkia polkeva eukko. Alkoi jo suututtaa moinen ilkeys.
»Sillä kun kellä ei ole älyä ja viisautta päässä, niin sen kieli lentää kuin sittapörö päänsä seinästä seinään ja hornaa kaikki asiat!»
Yhä ilkeämmin kurtisti eukko otsanahkaansa, polki rukkia ja vaikeni kuin muuri.
Eikä mies voinut enää moista ilkeyttä ja piruutta sietää. Hän ikäänkuin raivostui ja huusi:
»Senkö hiiteen sinulta on se kieli hävinnyt, kun et enää saa sanaa suustasi irti!»
* * * * *