Surkeaa! Sitä viisauden syvällistä juurta olisi tarvinnut saadakseen selville, mikä on Sampo, tuo ainoa todella arvokas tuote, jonka suomenkansa on viisautensa avulla käytännölliselle ja teollisuusalalle aikaansaanut, tuo todellinen inssinööritaidon mestaristeos, jossa oli se yksi ainoa vika, että siitä ei vieläkään, — kuten Könnin kuokkamiehestä — kukaan tiedä, mikä tuo niin ylen hyödyllinen ja käytännöllinen laitos on, koska — niin kertoi tämä onneton viisaustieteen tohtori Tarkkilainen — koska koko Sampo isoine ja ajanmukaisine myllylaitoksineen jo vähän ennen koekäyntiinpanoansa ja ennenkuin oli ehditty ottaa selvä, mikä tuo suurella vaivalla aikaansaatu Sampo-laitos on, vahingossa särkyi tappelussa vaimoväkeä, erästä Louhi-nimistä, pahasisuista ja epäritarillista oman talon akkaa ja anoppia vastaan, joka häijyydessään tahtoi tuon, miesväeltä käteisillä ostamansa kalliin tehtaan myöskin omanaan pitää, aiheuttaen siten nujakan, — ainoan sodan, mihin rauhallinen ja viisas suomenkansa on oman asiansa vuoksi antanut itsensä houkutella.
Surullista! Ainoastaan ne seitsemän viisauden kalliilla olemuksella täytettyä päätänsä oli hän, tuosta suomenkansan suuren viisauden, pääpesästä, mahasta, saaliiksensa saanut, korjatessaan satoa, siitä siemenestä, jonka suomenkansa oli viisaus työssä vatsaan kylvänyt ja yhä ahkerasti kylvää, ja niinkuin kassakaappiinsa korkoa kasvamaan visusti aikanansa tallellepanee.
Mutta, kuten sanottu, niin kirkastui nyt, uskon miehen Sakari Kolistajan selityksien kautta — siis uskon avulla — tälle viisaustieteen tohtori Tarkkilaiselle viisauden olemus, niin että hän määritteli: »Viisaus on sitten se, joka pörinänä elää ja horinana helää, mutta punnitessa ei pikkuistakaan paina.»
* * * * *
Ja silloin lankesi taas suuri saarnahenki Sakari Kolistajaan ja hän saarnasi tämän lähetysmatkansa viimeisen saarnan, n.s. aamensaarnan. Hän pysäytti joukkonsa, nousi kivelle ja siinä matkueensa ympäröimänä saarnasi:
»Se, joka synnistä pelastettu on, kutsuu itseään pelastetuksi ja niin pitää myös herännyt, eli, sanalla hereille kolistettu vastedes myöskin kolistetuksi kutsumattaman, minun nimeni tähden ja että minun oppini: kolistealaisuuden uskonmerkki ja -suunta, ynnä lujasti tunnettaisiin. Aamen!»
Uskolle ja sanalle altis joukko kuunteli suut auki. Kuin taivaasta tulleen hengen sai Sakari nyt, sen tunnetun kansallisen, suuren ja ihanan tietoisuuden profetuudistansa, hengestänsä ja merkityksestänsä, joka tietoisuus on hänen kansansa olemuksen ja ihanan vaatimattomuuden kulmakivi. Sen hengen profeettavoimalla hän nyt vuolaasti saarnaten aluksi siitä merkityksestänsä todisti.
Hän todisti:
»Aamen, sillä minussa on suomenkansan sana tullut lihaksi, viisaus siksi alati pois pantavaksi vedeksi ja usko kankiaksi luuksi, joka kestää. Ole rohkia!
Ole rohkia, oi suomenkansa, sillä koskasta sinä äkkäsit, että viisaus sinun henkesi perusolevaisuus on, niin sinä juuri sen viisaan Väinämöisen, sen viisauden edustajan olevaisuutesi edustajaksi loit ja sanoit: mitämaks!