* * * * *
Kotosalla se mökin väki, eukko ja mies, olikin. Itseään Jussi Punnittua pidettiin yhtenä pitäjän tuhmimmista. Tuhmaksi Jussiksi häntä jotkut haukkuivatkin. Sakari nyt siinä jo puhutteli, mutta mies tuntui aivan suruttomalta. Auraa vain korjaili, tupakoida tuhersi ja puheli noin vain. Tuntematon kulkija tämä Sakari hänelle, kuten kaikille muillekin näillä main olikin.
Mutta parastansa koki Sakari. Hän meni jo asiansa ytimeen, tiedustaen mieheltä äkkiä:
»Entäs… Mitenkä on sinunkin viisautesi laita?»
Auraansa vain Jussi tarkkasi. Ihan oli kokonaan työnsä tuherrukseen kiintynyt.
»Niin jotta onko sinulla viisautta liiaksi?» selvensi Sakari odotettuansa.
Vaimo toki siinä leipoessaan nyt miehensä puolesta arveli:
»Kellähän tuota sitäkään värkkiä tässä liiaksi olisi… Köyhissä olopahoissa.»
Mutta nyt oli Jussi Punnittu itsekin jo asiaan herännyt ja siinä työntouhussa kysäsi.
»Viisautta tätä», tapaili hän.