Savut piti välillä lopauttaa. Nyt hän selitteli:
»Niin jotta sitä viisautta, eli päävärkkiä, tarkoitan, on kullakin ihan paraiksi.»
Hän tuhersi, sihtasi auraa, jatkoi:
»Niinkuin nyt rikkautta ja rahaa. Jokainen luulee sitä saaneensa liika vähän ja nurkuu Herraa vastaan…»
Suorassa se näkyi olevan. Nyt hän selitti:
»Mutta tätä viisautta! Sitä on jokainen saanut niin kylliksi että… Ei kukaan valita saaneensa sitä Herralta liika vähän.»
Hän takoi jotain auran naulaa. Ilmeisiä suruttomia nämä olivat. Sakari alkoi jo hiljaa asiansa puolesta loukkautua.
Ja niinpä alkoikin hän jo saarna-asiansa puolesta loukkautuneen katkeruudella hakea toraa. Äkkiä hän näet alkoi Maijalle jurnata, riidellä:
»Sinä, Jussi Punnitun akka, kuule, elä kehu!»
Maija höristi korviaan. Ei hän ymmärtänyt, mitä Sakari tällä tarkoitti.
Mutta Sakari jatkoi, juonitteli: