»Sinä, akka, kehut, että ei ole kenellekään annettu viisautta liikaa, mutta…»
Aivan hän jo tosivihassa ja katkerana sitä juonitteli. Maija meni ymmälle:
»Häh?… Niin että mitä se nyt tää vieras?» koki hän siinä leipoessaan, mutta entistäkin katkerampana tenäsi Sakari:
»Elä ylpeile!… Elä ylpeile, kuule Punnitun akka!»
Herrasiunaa! Hämillään tapaili Maija:
»Mistä tää vieras nyt suuttui. Ei tässä kuka ylpeile…»
Mutta turhaan. Yhäti katkeroittuen riiteli Sakari:
»Se on suruttomuutta, kuule sinä Jussi Punnitun akka, se että ylpeilet, ettei liika viisaita ole!… Pirun hierin, kuule akka, sinun sielussasi häklättää!»
Maija oli aivan leipomisensa keskeyttää.
»Niin liika viisastako?» tapaili hän ymmällä. Mutta aivan kämmensyrjällä varoittaen tenäsi ja torasi vain Sakari: