Ja nyt kokouksen loputtua istui johtokunnan esimies Vihavainen, Sakarin ja Eulaliinan kanssa tämän huoneessa. Yhdestä ja toisesta siinä puheltiin ja Sakari osui huomauttamaan:
»On tää tarpeellinen laitos olemassa… Tää hullujenhuone.»
»Ka!» myönteli esimies, pyöritteli sikaria, liistaroiden sen irtautuneet lehdet sylellä kiinni ja alkoi puhella:
»Niitä kun aina on hulluja maailmassa niin… On hyvä, että niilläkin raukoilla on kunnollinen hoitola.»
Eulaliina aivan kainosteli. Tuskin uskalsi salavihkaakaan Sakariin katsahdella. Vihavainen jatkoi:
»On koetettu tässä meidänkin kunnassa siinäkin asiassa pysytellä ajan vaatimusten tasalla, vaikka kunnan verot siitä kyllä yhä suurenevat.»
Eulaliina nyppi esiliinaansa. Esimies jatkoi taas:
»Näitä kun onkin tässä meidän kunnassa niitä hulluja niin kovin paljon, niin… Surkea niitä oli nähdä niiden omaisten puutteellisessa hoidossa.»
Mutta silloin tarttui taas Sakari siihen viisaus-asiaansa ja huomautti:
»Mutta viisaita niitä sittekin on enemmän.»