»Ne hylyt ovat ainoastaan seurakunnan turmio!»
Koirat rähisivät kartanolla. Pudde näkyi järjestävän niiden kesken isoa tappelua.
»Tuota koiran pirua», äsähti vallesmanni tuskastuneena välillä. Rouva riensi sulkemaan akkunan.
»Jaa, veli nimismies», mieltyi rovasti asiaan, sillä hän yleensä halusi hoitaa laumaansa yksin, mutta ei ollut tähän asti harhaoppisia ja villitsijöitä ahdistellut, koska oli pelännyt kaikkien, varsinkin sivistyneiden, nousevan häntä moisesta suvaitsemattomuudesta tuomitsemaan. Aivan häntä siis oudostutti, kun vallesmanni häntä päinvastoin kehoitti. Ukko aivan ilostui asiansa puolesta.
Ja vallesmanni koki johtaa ukkoa Sakaria vastaan asiaan puuttumaan, selitti jo kirkkolakiakin. Voitiin se Sakari vetää oikeuteen harhaopin levittämisestä.
»Puuro siitä syntyy uskosta, eikä autuutta, jos siinä kaikenlaiset hierimet hämmentävät», inhoili vallesmanni kyläsaarnaajia.
»Jaa!… Jaa!» mietiksi kuiva rovasti sisällisesti ihastuneena, lupasi harkita ja tutkia asiaa ja jos löytää Sakarin opista harhauskoa, niin väärän opin levittämisestä antaa tuomiokapitulille ilmi. Alttiisti lupasi nimismieskin tehdä tehtävänsä yleisenä syyttäjänä, jahka vaan tuomiokapituli Sakarin syytteeseen panee.
Niin hän iloitsi ja odotti uuden tuomarin tuloa, että voisi Punnitusta tehdä lautamiehen.
Sillä hän ei vieläkään ollut saanut sitä Pöndisen kirjettä, jossa tämä ilmoitti käskeneensä Sakarin puuhaamaan hänen ehdokkuutensa hyväksi, eikä hän liioin tiennyt, että Punnittu on hänen vaarallisin kilpailijansa: uskovaisten ehdokas valtiopäivämiesvaaleissa.