Ja puhuen hän jatkoi:
»Häntä pidettiin toverien kesken yleensä tuhmana… Yhdeksäntenätoista hän oli luokalla kun minä olin neljäntenä.»
Hän vilkaisi rouvaansa. Miten kaunis se, tämä hänen Jenny Sesiiliansa olikin.
»Niin … neljäntenä … neljäntenä olin… Sitte kun niistä vieläkin ensimmäisemmistä oli Hinkka Parola kuollut ja Hugo Rogerus eroitettu juomisen takia, ja neljä muuta muista syistä, mikähän mistäkin… Niin, että niiden poistojen jälkeen, olin sitte jo neljäntenä», toisteli hän siinä pulassa, ja miten liekin, niin aivan kuin sekaantui lisäämään:
»Kolme olisi enää tarvinnut minun edeltä eroittaa, kun jo olisin ollut luokan ensimmäinen.»
Mutta pahaksi onneksi ei ollut kukaan tehnyt niin suurta kolttosta, että olisi eroitettu. Rouva tuntui huokaavan kuin tuskallisesti. Vaiettiin. Taas koki vallesmanni:
»Vai mitä sinä, Jenny Sesiilia?»
Ei vastausta.
Ja silloin taas vallesmanni löysi sen, kelle purkautua. Hän ihan huusi:
»Pudde, sinä veijari!… Niin rivostiko sinä taas…»