Tyttö teki veikeän liikkeen ja selitti niin että ääni meni yhtenä helinänä.
— "Eipäs oo… Iidan sulhanen Oskari… Iida ei koskaan kysy sulhasensa nimeä… Se on Manda, joka kysyy ja kirjoittaa nimen muistiin… Iida nimittää sulhasiansa aina nutun värin mukaan: Musta, tai harmaa… tai…"
— "Ai! Mandahan se on… Minä en muistanut tässä pökerryksissä ollessani", — oikaisi Ounasto.
Tyttö tarttui hänen leukaansa hyppysillänsä, pudisteli siitä, katsoen hänen silmiinsä hyvin likeltä, huulet supulla, kuin suuteloon kurkotettuina, ja matki:
— "Minä en muistanut… minä en muistanut… Yyyyyy!" — lopetti hän
Ounaston leukaa tärisyttäen.
Oolavi nauroi ja katseli tytön kaunista vartaloa ja omituisia eleitä.
Mylly kuohui ja kohisi… Koski vei pois ihmishengen perkkeitä.
Oolavi tunsi jo virran häntä vievän…
Äkkiä kysyi tyttö Ounastolta iloisella äänellä:
— "Kuule! Ripitettiinkö sinua viime kerralla johtokunnan istunnosta kotiin tultuasi?"
— "Ei… ei… Muija on ihan täydessä uskossa, että johtokunta työskentelee", — iloitsi Ounasto. Ja Oolaville hän selitteli, tytön yhä hänen polvellansa istuessa:
— "Meiltä keskeytyi se Turhakosken asia. Se on yhtiö, jonka perustaminen oli välttämätön Harhaman kirjan ilmestyttyä. Yhtenä kauniina päivänä me laadimme säännöt, ne lähetettiin senaattiin vahvistettaviksi ja sanomalehtiin toimitettiin tietysti uutinen, että 'Turhakosken osakeyhtiö' on anonut senaatilta säännöillensä vahvistusta. Väliaikaiseen johtokuntaan kuuluvat ne ja ne: herrat Pekka Forsman, Saku Peltola, Ville Seppälä, Oskari Laurila ja tuomari Ounasto viidentenä… Ja muijat uskovat… Ne uskovat, että jytisee… Se on onni, että tyttökoulussa on jätetty maantieteen opetuksessa semmoinen aukko, että muijat eivät tiedä, että ei mitään Turhakoskea ole olemassakaan… Se on suuri onni ja meidän koululaitos on saava siitä jokaisen aviomiehen vilpittömän kiitoksen."