Ounasto hoki selitystänsä:
— "Onhan miehestä huvitusta… Pitää rakastaa miestä ja olla uskollinen."
Tyttö heilautti lanteitansa ja käsillä liikkeitä tehden ja häilähdellen lauloi:
"Enkä minä rahalta ketään lemmi, kuuletko, kultaseni? Enkä mä miestäni koskaan hemmi muuta kuin pettääkseni."
Sitten istahti hän Oolavin polvelle, niin huolettomana kuin tuolille, laski toisen kätensä hänen olallensa, puoleksi kaulaan, nojasi kyynäspäällänsä pöydän reunaan, katsoi Ounastoa silmiin kiemailevasti ja pyysi:
— "Tilaa, setä, samppanjaa!"
Ounasto täytti pyynnön. Tyttö kohentautui Oolavin syliin, ja käsi hänen kaulassansa lauloi:
"Mä hyvää yötä toivotan sinulle, rouva kuu; luo tyttöseni kiiruhdan. Muu kaikki unhottuu!"
Ounasto nousi ylös ja lyöden juhlallisesti tahtia kertasi jyrisevällä bassoäänellä:
"Luo tyttöseni kiiruhdan,
Muu kaikki unhottuu…"